Helmikuinen rakastuminen

Silloin odotin, odotin ja odotin. Mutta ei saapunut hän, jota odotin. Jatkoin ajatellen, että kärsivällisyyttäni koetellaan, eikä se valhe ollut. Odotin ja odotin, kunnes lopetin.

Ja kun, lopetin saapui luokseni viestintuoja, joka sanoi olevansa rakkaani luoja. Hän sanoi rakastavansa minua aina ehdoitta olin sitten uhmakkaalla päällä tai pää hattarapilvissä.

Ja hän sanoi: "Et rakkauttani ole sinä joutunut koskaan odottamaan, sillä olen sinulle läsnä silloinkin kun olet minut unohtanut. Katsos olemme erottamattomat. Olen monissa paikoissa muistuttamassa läsnäolostani, jotta sinun ei tarvitse ikävöidä. Ei enää vuottakaan tarvitse sinun elää saamatta vastarakkautta, ei enää kuukautta tarvitse sinun odottaa, ei enää päivääkään tarvitse sinun haaskata aikaa ihmisille, jotka eivät sinua arvosta, ei enää tuntiakaan tarvitse sinun heittää kankkulankaivoon. Anna minun kulkea rinnallasi joka sekunti, joka minuutti, joka hetki. Rakkauteni sinua kohtaan on aina voimassa ja sinulla on minut aina."

Hän ojensi kätensä ja tartuin siihen oitis. Samassa tunsin sydämeni eheytyvän viimeaikaisesta haaksirikosta. Olin löytänyt uuden todellisen rakkauteni.