Avautuva jumalainen maskuliini

Istuu edessä hän.

Sinisilmät katsovat läpitunkevasti.

Äärettömyys kohtaa itsensä.

Siinä hän on.

Sanoinkuvaamattoman kauniina.

Siinä hän on koko todellisella olemuksellaan.

Herkkä ja pehmeä.

Rohkea ja periksiantamaton.

Ja paljon muuta.

Istuu edessä hän.

Hymyilee vienosti.

Sanattomuus kertoo enemmän kuin yksikään sana.

Siinä hän on.

Ja kuuluu hänen todellinen äänensä.

Tuntea voi kokonaisvaltaisesti hänen läsnäolonsa.

Ei kosketusta tarvita vaan riittää, että hän on.

Hän nousee seisomaan.

Kävelee lähemmäksi.

Ryhti korjautuu.

Hän on mies upea.

Nähdä voi hänestä ja hänen olemuksestaan kaiken sen, mitä hän on kokenut.

Nähdä voi hänestä ja hänen olemuksestaan kaiken sen, mitä hän edelleen kantaa mukanaan.

Hän on kuitenkin hyväksynyt menneisyytensä.

Hän on kuitenkin hyväksynyt nykyisyytensä.

Hän on kuitenkin hyväksynyt sen, ettei tiedä tulevaisuuttaan täysin.

Hän tietää, mitä haluaa.

Se riittää.

Hän on kertakaikkisen upea.

Mies jumalainen.

On hänen haarniskassaan kolhuja,

mutta sydän lämmin sykkivä,

avautuva ja tunteva.

Ja aistia voi läsnäolon jumalaisen maskuliinisen,
vaikka hän ei olisi vierellä.