Riekale

Sydän riekaleinen,

eheäksi luuli sen.

Rakkaus paloi ja sykki,

mutta ei tarpeeksi.

Eheäksi luuli sen, eheäksi luuli.

Riekaleet kuin punaisen lipun tuulessa hulmuavan 

käydyn sodan jäljiltä ovat tunteiden rippeet.

Taisteli heistä, ajatuksesta, toiveesta.

Mutta ilman toiveita olisi nyt vahvempi.

Pyyhki kyyneleet ja antautui totuudelle.

Sattui, koski,

kaipauksen ääni.

Eheäksi luuli sen, eheäksi luuli

sydämensä, joka rakkaudesta paloi ja sykki.

Sen punaisen lipun näki nyt sotatantereella.

Toisen kädessä kirjeen

osoitettuna rakkaalle.

Riekaleet kuin punaisen lipun tuulessa hulmuavan

ovat nyt näkymättömän lihan jäljet sydämessä.

Luuli toiveensa olleen totta.

Luuli, että saisivat viettää elämänsä yhdessä

sen toisen kanssa.

Eheäksi luuli sen, eheäksi luuli.

Sydän nyt riekaleinen

oli toiveita täynnä.

Lippu hulmusi.

Piteli päätä,

suuteli otsaa.

Hyvästi heitti

riekaleiselle sydämelle.

Viimeinen kuva;

näki kauniit silmät toisen

ja punaisen lipun vaihtuvan valkoiseen.