Tunnustuksia

Jonkin aikaa sitten istui tyttö poikaa vastapäätä.
Poika katsoi syvälle tytön onyksen mustiin silmiin.
Tytön lempeä hymy ja rauhallinen olemus sai pojan jännityksen laukeamaan.
Poika ei kuitenkaan tiennyt, että tyttöäkin hieman jännitti - hän näet oli ehtinyt poikaan ihastua.
Hetken hiljaisuuden jälkeen poika siemaisi lasistaan omenamehua ja ehdotti tytölle kävelyä rannalla.
Tyttö myöntyi. Hänelle kävi kaikki kunhan sai vain olla pojan lähellä.
Niinpä tuo kaksikko suuntasi viereiselle kalliolle ihailemaan vaahtopäitä.

Sinä päivänä tuuli kovasti pohjoisesta.
Poika otti tytön viilentyneen käden omaansa sanomatta sanaakaan.
Tytön rintakehään valtasi lämpö. Poika tunsi sen.
Viima kävi, mutta nuo kaksi tuijottivat merta liikuttuneina.
Tyttö kuiskasi ne sanat, jotka hän oli halunnut pojalle jo kauan sanoa.
Johon meri vastasi: "Niin minäkin sinusta".
Poika puristi hellästi tytön kättä ja painoi suukon tämän poskelle.
Meri huuhtoi laineitaan kallioon.
Tyttö ja poika olivat haltioissaan, eivätkä millään malttaneet kotiin lähteä.