Ahneuden ansa ja syntymälahja

Kuun prinssi auringon tyttären parvekkeelle istahti. Odotti sopivaa hetkeä, jolloin hänen taikansa alkaisivat toimia.

Armeijaansa kokoavan Aamukoin kanssa liittonsa tehnyt peluri oli sopinut vastineeksi uudesta valta-asemastaan rakkaimpansa uhrata.

Katkera ja isäänsä vastaan kapinoiva prinssi kokeili temppuja toisensa perään ilmestyen siskollensa muodoissa mitä hurmaavammissa saadakseen tämän rakastumaan itseensä yhä
uudelleen...
ja uudelleen...

Joka kerta, kun prinsessa oli sytyttänyt tunteensa prinssi rikkoi tämän sydämen tietäen, että se oli ainoa tie saada auringon lapsi lopulta myymään sielunsa. Särkynyt sydän oli huhujen mukaan paras tapa anastaa prinsessan voimat.

Prinssi ei kuitenkaan tiennyt, että heidän isänsä oli kenenkään tietämättä antanut prinsessalle tämän suojaksi syntymälahjan.

Eräänä yönä prinsessa oli päättänyt myydä sielunsa vilpillistä peliänsä harjoittavalle Aamukoille, kun hänen viimeisin rakkaus oli hänet pettänyt. Parvekkeella istuva Kuuprinssi paljasti juonensa Aurinkoprinsessalle ja sanoi, että hän oli tehnyt oikean päätöksen sillä nyt hän ja aamun koi olivat voittamattomat yhdessä.

Maansa myynyt auringon lapsi oli valmis kadotukseen, sillä hän ei enää jaksanut olla olemassa.

Tietämättään siskonsa syntymälahjasta ja siitä, että prinsessan sielu oli myös hänen sielunsa Kuuprinssi oli langennut oman ahneutensa ansaan.

Prinsessa oli tekemässä kauppoja Aamukoin kanssa, kun jo tunsi pimeyden valtaavan hänen koko olemuksensa. Kuun prinssi alkoi tuntea saman ja tajusi, mitä oli tehnyt 

- hän tajusi petturuutensa hinnan, jonka nyt tunsi rinnassaan.

Aamun koi oli tyytyväisenä tekemästään kaupasta ja oletti, että prinsessan ja prinssin sielujen avulla hän omistaisi koko valtakunnan.

Aamukoi hengitti kuninkaan lapsien sieluntulta itseensä ja tunsi miten valtavasti hänen voimansa 

kasvoivat...
kasvamistaan...

Prinsessa ja prinssi huusivat tuskaansa.

Valtakunta oli kauhusta kankeana.

Viimeisellä hengenvedollansa kuun lapsi pyysi siskoltansa anteeksi. Heidän kyynelehtivät katseensa kohtasivat ja samassa auringon tytär oli mennyttä.

Pimeys langesi maailmojen ylle.

Hiipien pelko valtasi koko valtakunnan ja
kaikki vaikeni taivaan luomakunnassa;
syntyi..
syvä...
hiljaisuus...

Pian kuitenkin edellisessä hetkessä niin suurta tyytyväisyyttä tuntenut aamun koi tunsi outoa värinää sisällään.
Jokin poltti hänen sisuksiaan kuin tuli.

Jokin polttava ja valtavan suuri ryöpähti hänen suustaan kuin tuhatpäinen parvi sihiäisiä. Viisaan kuninkaan tyttärelleen antama ikuinen lahja oli nyt avattu ja mitä syvemmälle pimeyteen auringon lapsi upposi sitä korkeammalle auvoisuuteen hänen sielunsa kurotti ja ammensi voimia auringosta.

Kului hetki, joka tuntui ikuisuudelta, mutta kuin salama kirkkalta taivalta ilmestyi häkellyttävä näky

- kuu sekä aurinko nousivat taivaanrannalle vierekkäin ja niiden välissä tanssivat kaksi hahmoa käsi kädekkäin.