Sielun viemää

Kaukaisuuteen katsahti

Lähellä oli

Näki jo yhden jos toisenkin harhan vajoavan

Tiellä seissyt utu värisi

Pois epäselvyyden tietoisesti pyyhkäisi

Voima kulkijassa kasvoi

Aika oli

Pysähtyi

Päättäväisesti astui sinne, minne vain puhdas sydän saattoi

Luottamuksella valitsi

Lahjan ojensi

Joutui jo sinne minne sielukin