Yksi toive

Kun ylös nousta piti, oli hällä otsa kurtussa
Mieli apeana jo heti aamusta ja niin jo toivoi kuoleman hakevan
Mutta tiennyt ei, että joka ilta hahmo sirppinsä kanssa odottikin nukkuvan heräävän eloon paikassa, jossa uneksija viestejä sielultaan saipi

Eihän yksin kukaan jaksa tietään tarpoa, vaikka mielikuvitusta piisaisikin
Vaan jokainen tarvitsee pilkahduksen toivosta, jos edes naapuriltaan sen saisi
Tärkeintä on itselleen antaa sitä, mitä muille haluaisi
Mutta mitäpä jos unohtanut on sen, mitä muille toivoisi, niin miten sitä edes itselleen antaisi? 

Hiljaa itsekseen nurkissaan lymyili ihmettellen, miksi naapuri hälle joka kerta hymyili
Illan tullen toivoi taas, että viimeinkin pääsisi pois radalta elämän
Ja silloin saapui tuo hahmo hälle sirppiänsä kera valon tuoden
Aamulla heräsi hän ensimmäisenä mielessään hymyilevä naapuri hälle kukkia tuoden

Eihän yksin kukaan jaksa tietään tarpoa, vaikka mielikuvitusta piisaisikin
Vaan jokainen tarvitsee pilkahduksen toivosta, jos edes naapuriltaan sen saisi
Tärkeintä on itselleen antaa sitä, mitä muille haluaisi
Mutta mitäpä jos unohtanut on sen, mitä muille toivoisi, niin miten sitä edes itselleen antaisi?