Theta

Tyttö herää yöllä
vierellään seisoo varjo.
Sen liike on nopea ja tilaa ottava.
Tyttö aluksi pelkää hahmon läsnäoloa.
Varjo nimittäin peittää kuunsillan.
Kylmä viima saa tytön palelemaan.
Lämmin ääni toisaalta rohkaisee tyttöä.
"Käske se pois, sillä ei ole sinusta otetta".
Kurkkuaan selvittäen tyttö päättää noudattaa neuvoa.
Hennolla äänellä aloittaen "Mene pois", hän kehoittaa.
Sitten tyttö rykäisee kunnolla ja toistaa kovaan ääneen "Mene pois!".
ja lisää lopuksi "Tämä on kotini ja sinä et kuulu tänne häivy heti paikalla!".
Siinä samassa varjo kaikkoaa salamana kuin olisi säikähtänyt.
Kuunsilta valaisee huoneen ja tyttö kävelee ikkunan luo.
Hän tähystelee tähtitaivaalle ja huomaa suuren tähden välkehtivän selvästi.
"Aivan kuin se hymyilisi", tyttö tuumaa ääneen ja jättää verhot auki.
Takaisin vuoteeseensa hän kömpii ja tuntee kiitollisuutta.
Tyttö näkee tähtitaivaan ja muisto sielunsa alkuperästä palautuu valon nopeudella uneen vaipuvaan.