Puut3

Kokemus kertoo, että ahneus pystyy tarraamaan pitkillä kynsillään vain siellä, missä on tyhjyyttä.
Kyltymättömyyden katalat kädet pitävät kulkijaa kiinni niin pitkään kuin tällä on puutetta.

Dystopinen tarina kertoo miten puutkin kasvavat suoraan ja ovat pakkojärjestyksessä.
Utopinen tarina kertoo kuinka puut saavat kasvavaa vapaina vailla rajoja.
Kysmys kuului, milloin oli ahneuden ensihenkäys?
Kaikkeuden tarina vastasi: ei koskaan.

Kahden ääripään ero on niiden välinen tyhjyyden kuilu.
Kultaisessa keskitiessä kohtaaminen vaatii -
jatkuvaa muutosta, kuolemista ja uudelleensyntymistä.

Se mikä ahneuden karkoittaa,
se puutteen poistaa.
Se mikä puutteen hävittää,
se sielun elvyttää.
Se mikä sielun virvoittaa,
se hetkeen pysäyttää.
Se mikä hetkeen ankkuroi,
se sisimmän herkistää.
Se mikä sisimmän eheyttää,
se kulkijan herättää -
eikä häneltä uuvu mitään.

Ei vailla rajoja
voi kohdata rakkautta,
eikä pakkojärjestyksessä
ole rakkautta.
Ahneus on puute
ja siksi sitä ei ole
rakkauden syntymäkodissa.