Tunnelissa... jaksaa vielä hetken

Juuri nyt huomaan, miten kuormittunut olen kaikesta - kaikista.

Välillä tulee niitä hetkiä, kun tekisi mieli vaan huutaa täysillä... Jos ääneni kantaisi maailman ääriin huutaisin, että nyt loppuu - LOPPUU PERKELE. 

Ei jaksa kantaa enää koko maailmaa harteilla, tuntea kaikkia ihmisiä ja heidän taakkaansa.

Ei jaksa sitä surua, pettymystä, vihaa eikä välinpitämättömyyttä, mikä saa kanssakulkijan piilottamaan päänsä oman ahteriinsa kuin strutsi kuontalonsa maan alle.

Tiedätkö, että silti ymmärrän ja niin paljon enemmän kuin mitä pystyn sanoittamaan. Ja samalla kipeää tekee se, että ymmärrän myös kohtalon, mikä ihmiskuntaa odottaa ja se saa minut surun partaalle.

Mutta koitan jaksaa vielä hetken, joka hetki. Lisäajalla... Ehkä tämän päivän uupumus herkistää entisestään, mutta silti toivon, että joku kaunis päivä löydät itsesi jälleen... ihmiskunta ja kasvosi auringon kylpemät.