Haaveilen tänäänkin

Joskus haaveilen siitä hetkestä, jolloin kiire ja aika katoavat. Tilasta, jossa avoimuus ja läpinäkyvyys ovat läsnä.

Maailmasta, jossa sielut aidosti kohtaavat ilman ihmismielen jyrkkyyttä, mieltymyksiä ja valheita.

Siitä päivästä, jolloin saa itsekin tulla tässä lihapuvussa aidosti alastomasti nähdyksi ja jossa toinen näkee, että olemme yhtä.

Haaveilen kuolemattomuuden todistamisesta toinen toisensa sielunkuvajaisen kautta, jossa kaikkien todellinen ulottuvuus saa tulla hyväksytyksi ja kääriytyä ihmisyyden jumalallisen olemuksen syleilyyn.

Siitä haaveilen, joskus – tänäänkin. Kaikkeuden äärettömästä rakkaudesta ihmisyyden ilmentymänä.