Isälleni

Kiitos matkasta opettavasta - karikkoiden kautta armoa antavasta. 

Oppejasi vaalin sydämessäni aina - toivoa ja luottamusta korkeimpaan valaavista. 

Sanoit, että suojellus seuraa sitä, jolla usko on eikä häneltä koskaan tule puuttumaan mikään. 

Sinua tulee kaipaamaan meidän lisäksi moni ja suruun nyt menee tovi, ennen kuin voimme muuttaa sen rinnalla kulkemaan ja arjen pienet-suuret ilot entistä vahvemmin havaitsemaan. 

Tiedän, että kuljet vierellämme vielä hetken, siksi nyt kirjoitan, että tiedät miten paljon sinua rakastan. 

Pysyt aina muistoissa ja mielikuva sinusta on hymyn huulilleni nostattava.