Musta lammas, maljojen 8 ja varjojen alkemiaa

Tajusin juuri, etten anteeksi ollut sinulle antanut ja pettymykseni oli rinnassa suuri.

Sinun piti suojella minua ja antaa minulle siivet kantavat.

Vaan jo lapsuudestani en kuulunut joukkoon - musta lammas kun olin.
Uhriuduit, kun itse olit tilanteesi luonut.

Samalla synnytit valtavan syyllisyyden - mieleeni saastutit silloin, kun tukea eniten kaipasin.
Et ollut se esikuva, joka olisin tarvinnut ja nyt kun itseni olen uudestaan tuhkasta rakentanut - vaikeaksi olen?

Rakastin sinua ja tulen aina rakastamaan - potentiaaliasi. 

En kuitenkaan pysty hyväksymään versiota, josta kiinni pidit uhriudessasi.

Kieltäydyit tekemästä sitä oikeaa työtä vaan sen langetit muiden harteille - harteilleni.

Kyllä, Jumala pelastaa ja vain silloin, kun ymmärrämme kuka tai mitä hän on.
Meissä jokaisessa asuva, ikuisesti elävä henki ja kaikkeuden peilikuva.
Siitä rakas mystikkokin opetti - tien pelastukseen.

Pettymyksessäni ymmärsin myös sen, ettei maailma ole valmis toiseen tulemiseen.
On odotettava ja keskityttävä siihen työhön, jossa kaikilla aikuisilla on työsarkaa... sinulla...
Minulla - mustalla lampaalla, jonka mahdollistit.

Muutun surussani, muutun ilossani, muutun sellaiseksi naiseksi ja ihmiseksi, jota et koskaan tule tuntemaan.

Niin päättyy tie uhriuden ja avautuu se muistikuva, jonka näin jo 12-vuotiaana.
Näky, josta sinullekin kerroin.
Et tukenut vaan poljit pelkoihin.
Et mahdollistanut minulle turvaa vaan polun, väkivallan värittämän, jonka selvisin.

Haavani ja tietoinen eheytyminen askel kerrallaan pimeydessä synnyttää varjon alkemiaa.