Hän, matka ja totuus

Taustalla iskelmä raikasi,
kun sade maata kaipasi.
Pelot taakseen jättäen,
rohkeana mitään pelkäämättä.
Askel toisensa jälkeen
kuin sadepisara kerrallaan raviten uutta

matkaansa taittoi hän.

Itselleen rehellinen oli hän,
joka tietämättään tiesi tän -
ettei mikään ollut kuin tuon iskelmän sanat, jotka raikasivat.
"Sinä ansaitset kultaa..." - virkoi se, joka lauloi.

Silloin hän avasi silmänsä
ja kuuli äänen, joka sanoi, että mennään.

Ja niin lähti hän sateen kaivatessa maata.
Peloton oli hän ja askeleen mitan enemmän lähempänä totuutta.
Ja niin jäi se vanha ja kulunut.
Iskelmä taustalla hiljeni ja sade kesäyötä raikasti.

Hiljenivät äänet muut, kun edessä seisoi se mitä hän tiesi odottaneensa.
Mahdotonta oli palata eikä takaisin halunnut hän.

Totuuden nähdessään
ja sen kaiken ilmielävänä
ei empinyt hän, ei enää kertaakaan.
Vaan siinä samassa tuntemattomaan heittäytyi hän,
hän, joka tiesi ansaitsevansa totuutta.
Hiljaisuus koitti -

taistelunsa hän voitti.

"In a moment", 2015
Photo by Ben 3 years