Hiljaisuusaika

Ei sanonut mitään.

Lähti.

Taakseen jäi pitkä taival.

Raskasta, iloista, surullista ja rakasta olivat askeleet näkyvät niin kevyet.

Eli itselleen, eli muille.

Piti huolen.

Mutta ei jaksanut.

Liikaa oli.

Ei jaksanut olla ja vaeltaa.

Sydän pirstoutunut, eikä koota palasia niitä osannut.

Orvoksi tunsi itsensä ja ihmisjoukossa yksinäiseksi.

Keinu liikkuu edestakaisin, se keinuu ja vie tähtiin.

Pihalla seisoo orpo.

On silmissään kimallus yöllistä taivasta.

Hiljaisuus.