Äärettömyyden todistajat
Arenaalla oli tungosta.
Värikkäät hahmot hoitivat askareitaan ja selittivät äänekkäästi sitä sun tätä kaiken tohinan lomassa välillä käsiä huitoen.
Mielen joukkue yritti kovasti perustella tunteiden tiimille kannanottonsa erilaisilla tilastollisilla menetelmillä.
Tiimi ei näyttänyt innostuvan mielen laskevista ja nousevista esityksistä, kun oikealla keskityttiin luovuuden eri ilmaisutapoihin.
Pelko yritti nousta vasemmalta lavalle, muttei mahtunut vaan tippui joka yrittämällä lattialle ja linkuttikin nyt takaisin kulisseihin selkäänsä pidellen.
Sitten kuului vihellys ja luottamus nosti käsiänsä saadakseen huomion joukon keskeltä.
Se hätyytteli kovalla äänellä puhuvaa järkeä ja tanssivaa kaihoa kauemmaksi saadakseen tilaa lavan keskelle.
Hetken kuluttua lavalla näkyivät kaksi hahmoa - tumma ja vaalea halaamassa ja suutelemassa toisiaan.
Ne levittivät siipensä niin, että mielen joukkue joutui ottamaan harppauksia takavasemmalle ja tunteiden tiimin oli puolestaan astuttava lähemmäksi.
Sielut olivat häkellyttävän kauniita ja niiden siivet olivat kasvaneet sekä vahvistuneet sitten viimeisen esityksen.
Lavalla oli hiljaista, kun kaikki katsoivat haltioituneina päähahmojen syleilyä.
Samaan aikaan kaksi silmäparia todistivat tapahtumia etäällä - siellä missä ei ollut yleisöä.
Ne katsoivat toisiaan ja hymyilivät.
Nämä tiesivät areenan tapahtumista kaiken, sillä he olivat ikuisesti toisillensa.
He olivat äärettömyyden rakkaita;
erottamattomia.
Värikkäät hahmot hoitivat askareitaan ja selittivät äänekkäästi sitä sun tätä kaiken tohinan lomassa välillä käsiä huitoen.
Mielen joukkue yritti kovasti perustella tunteiden tiimille kannanottonsa erilaisilla tilastollisilla menetelmillä.
Tiimi ei näyttänyt innostuvan mielen laskevista ja nousevista esityksistä, kun oikealla keskityttiin luovuuden eri ilmaisutapoihin.
Pelko yritti nousta vasemmalta lavalle, muttei mahtunut vaan tippui joka yrittämällä lattialle ja linkuttikin nyt takaisin kulisseihin selkäänsä pidellen.
Sitten kuului vihellys ja luottamus nosti käsiänsä saadakseen huomion joukon keskeltä.
Se hätyytteli kovalla äänellä puhuvaa järkeä ja tanssivaa kaihoa kauemmaksi saadakseen tilaa lavan keskelle.
Hetken kuluttua lavalla näkyivät kaksi hahmoa - tumma ja vaalea halaamassa ja suutelemassa toisiaan.
Ne levittivät siipensä niin, että mielen joukkue joutui ottamaan harppauksia takavasemmalle ja tunteiden tiimin oli puolestaan astuttava lähemmäksi.
Sielut olivat häkellyttävän kauniita ja niiden siivet olivat kasvaneet sekä vahvistuneet sitten viimeisen esityksen.
Lavalla oli hiljaista, kun kaikki katsoivat haltioituneina päähahmojen syleilyä.
Samaan aikaan kaksi silmäparia todistivat tapahtumia etäällä - siellä missä ei ollut yleisöä.
Ne katsoivat toisiaan ja hymyilivät.
Nämä tiesivät areenan tapahtumista kaiken, sillä he olivat ikuisesti toisillensa.
He olivat äärettömyyden rakkaita;
erottamattomia.