Kesäillan pohdintaa

Iltaisin katselen parvekkeelta lähiympäristön elämää.
Kuuntelen nuorten iloisia onnistumisen hetkiä, kun pallot kentällä maaliin helähtää.
Mietin - pienestä se suuri  ilo syntyy, kun elää hetkessä.
Ei ole siinä murhetta tulevaisuudesta eikä painoa menneestä.

Kuuntelen heinäsirkkojen soittamaa sinfoniaa.
Huomaan, kuinka tietty melodia ja rytmitys seuraa toistaan.
Ihmettelen, miten aamulla kaikki alkaa - jokaiseen päivään herättää.
Miten yön hämärtyessä soitanta merkillinen lakkaa yhtaikaa samaan sävelmään.

Kuun laskiessa hiljalleen horisontiin.
Näyttää lukemaa viisarit.
Siinä samassa pohdin;
mielenkiintoiset ovat elämän rytmit.
Oivallan, että itse sitä luo oman taipaleen timantit -
ne syntyvät, kuten jokaisesta kokemuksestaan luovii.