Et jumalani

Makaat kylmässä suossa,
katseesi pistävän läpäisevä
tyhjyyteen tuijottava.
Palvelijoita ympärilläsi häärää,
kahleissa he.
Itsesi jalustalle nostit
asemaasi väärinkäytten.
Varastamaasi iäti tyytymätön.
Sumussa pidät kaiken
pelkoa viljellen.
Itsesi uudelleen loit -
ei mitään aitoa sinussa,
valhetta kaikki egossasi.
Alkuperäsi olet unohtanut
sinä; sydämetön, sieluton, pelkojesi riivaama.
Pienuudessasi ympäristöäsi raiskaat.
Luomissasi kahleissa
alkulähteeseen olet kelpaamaton.
Itseäsi pakenet,
synneissäsi kylvet,
sinä, joka et ole enää mistään kotoisin.
Et jumalani,
et ole ollut koskaan.
Unohduksiin katoat iäisiksi ajoiksi -
hetkellä, jolloin portit ovat auki.
Hetkellä, jolloin kylmään luolaasi valoa tulvii.