Hullunkurinen visiitti

Kuului koputus oven takaa.
Toisen ja kolmannen kerran ja sitten kimeä ääni kiljahti:"Mikset jo avaa?"
Oven aukaisin.
Eteeni ponnahti outo ja pieni olento.

Se pikkuruista jalkaansa maahan takoi ja pikkuruiset kädet puuskassa minua haastoi.
Vihreät silmät vihaisena otus minua tapitti kuin olisi kaksintaistelua uhmaavasti kaivannut.
"Mitä oikein meinaat?", se kysyi kädet nyrkissä tasajalkaa hyppien.

Pelkän ulkomuodon perusteella ei olisi voinut uskoa, että siitä moinen ääni lähtisi.
Niin kova mekastus ja pirunmoinen töminä kävi.
Seisoin hiljaa siinä missä olinkin.
"Mitä meinaat, mitä, mitä meinaat?", se tivasi uudestaan entistä lujempaa kiljuen.

Tiesin mitä olento tarkoitti, mutta vastasin sen kysymykseen hymyllä.
Siitä vasta se kimmastui heittäytyen seuraavaksi maahan potkien jalkojansa ilmaan ja sylkien lattialle.
Menin keskelle huonetta istumaan ja kysyin otukselta: "Joko lopetit?".

Hetken vaieten se suu  mutrussa katsoi minua tuimasti.
Puuskuttaen se nousi lattialta, tuhahti, kääntyi kannoillaan, marssi eteiseen, avasi oven ja lopulta paiskasi sen kiinni perässään.
Istuin hiljaa paikoillani.
Sydämeni hymyili ja melkein voisi vannoa, että se naurahti.