Paluu

Tänään hän ymmärsi eilisen kyyneleet.

Muisti, miksi itki ja tuskissaan huusi.

Kuulematta ääntä hän oli yrittänyt suunnistaa.

Syöksyi kallion harjanteelta syvyyksiin.

Kuoli.

Oli jakanut osiin kokonaisuuden ymmärtämättä, että teki saman itselleen. 

Siksi itki ja tuskissaan oli.

Kukapa ei tuskaa kokisi silpottuna.  

Kuoli, mutta syntyi.

Se oli väistämätöntä, jotta pystyi uudestaan löytämään.

Paluu.

Kuuli äänen jälleen.

Oli siellä, missä aina ennenkin. 

Kokonaisena ja yhdessä. 

Nyt vaan saattoivat olla.