Kolean kehdon orjat

Pintaa he palvoivat sitä himoiten.
Kauniiksi kutsuivat sitä mikä riisti syvyyden.
Valoa kohti, valoa keinotekoista kohti uivat.
Virta valtaisa lamaantuneita olentoja ohjasi.
Elävän kuolleen lailla liikkuivat nuo lapset suuren vitsauksen.
Eivät nähneet hypnoosistaan kahleita ivallisuuden.
Orjat itse ennen niin kauniit olivat kuiviin imetyt.
Lunastettu olivat kohtalot.
Vitsaus piti kiinni orjiansa näkymättömistä kahleista.
Myhäili tyytyväinen iva luomuksiinsa koleassa kehdossa.