Liirum laarum

Viruivat pitkään niin varjoisella tiellä, varjoisella tiellä
Eksyivät suunnaltaan risteyksessä siellä, risteyksessä siellä
Ilkeä etelän velho oli vaihtanut kyltit, vaihtanut kyltit

Halusi itseään hauskuuttaa poloisten ahdingolla.
Mutta eipä tiennyt velho sitä, että jotain häntäkin suurempaa voisi olla.
Jotain, joka seurasi jokaista liikettä ja suunnitteli pelastusoperaatiota oikein kunnolla.

Pian eksyneet alkoivat suuntaansa epäillä, suuntaansa epäillä
Näkivät keitaan edessään olevan pelkkää harhaa, pelkkää harhaa
Tajusivat pian, että olivat väärään suuntaan alkaneet tarpoa, alkaneet tarpoa

Eipä aikaakaan, kun ilkimys tajusi, ettei homma toimikaan.
Mutta luuli olevansa fiksu pukiessaan ylleen pelkkää valkoista.
Huijasi itseänsä vielä lopuksi, kun pyhäksi itsensä nimitti päivänä aprillina.

Niinpä suurempi ohjasi poloiset suuntaa uuteen, suuntaan uuteen
Joka oli se alkuperäinen suunnitelma muuten, suunnitelma muuten
Kohtasivat eksyneet maailman, joka heitä oli ikuisuuden odottanut, ikuisuuden odottanut

Velhosta ei sen koommin kuultu eikä häntä sen koommin nähty.
Sen enempää tarina ei meille kerrokaan.
Mutta ehkä jokainen saattaa arvata; mitä tapahtuu kaikelle, mikä on pelkkää potaskaa.