Soturille vol. 3

Löysin eilen viestin vanhan.
Päiväys oli joku, jotain, piste varmaan.
Se kertoi tarinaa meistä.
Se kertoi pakahduttavasta tunteesta; intohimoisesta rakkaudesta.
Se kertoi väärinymmärryksestä.
Se kertoi uinuksista heräänneestä roihuavasta palosta rintakehässä.
Soturi - missä lie nyt menetkään.
Tiedä, että vaalin yhteistä matkaamme opettavaista sydämessä.
Tiedä, että sinulle toivon pelkkää hyvää; rakkautta, iloa ja onnea syvää.
Yhteisen taipaleemme oppi oli tärkeä ja jokainen uudelleen avattu kipupiste välttämätön.
Niin - aivan kuten herra Cohenkin joskus tuumasi, kaikessa on oltava särö, jotta valo sisälle päästä voi.
Ja jokainen särö on ollut enemmän kuin tärkeä - niin... välttämätön.
Kiitos, että autoit minua jälleen aidosti rakastamaan.
Kiitos, että sain matkata vierelläsi osan polkua.
Soturi, olet muisto korvaamaton.