Tunnetar

Tunteiden kuningatar ei rengiksi suostu
Kas ohjakseen ottaa kaikki tunteet luodut
Ei salli hän menneisyyden orjana olla
Uumassaa lämpimässä sykkii sydän rauhaa tunteva

Horjuta eivät enää myrskytuulet, eivätkä näennäiset puutteet
Sallii hän sallimuksen sattua, vaan ei hän enää nosta kelmulle hattua
Rakkauden nimeen hän vannoutuu
Ei enää hän turhasta eikä hattarasta lannistu

Niin on alku päässyt lähelle loppua
Ole ei enää mihinkään turhaa hoppua, kun joka askel on tarkoin valittua