Marttyyrin viimeinen viesti pinnallisuudelle

Kosketin

Et tuntenut sitä

Huutelin

Et kuullut kait sitä

Suutelin jalkojasi

Et huomannut sitä

Kosketin, kuiskasin 

Kerroin tarinan 

Et muistanut sitä 

Odottelin

Et saapunut sinä 

Vaikka helvetin tulet sua varten mä tarvoinkin 

Miks ei mikään sulle riitä ei

Välinpitämättömyys, eriarvoisuus

Sua varten riisuin takkini 

Sua kannatelin kun jalkasi pettivät 

Sua varten en luopunut toivosta

Eikö mikään merkitse mitään, eikö mikään

Ei mitään

Pinnallisuus, eriarvoisuus

Nyt heitän pois vaaleanpunaiset lasini 

Nään kuinka palvelit pirua sittenkin 

Seison siellä ehkä missä eilenkin

Mutten enää tule kulkemaan vierelläsi

Sillä nyt on viimeinen reissuni

Ja palaan pian kotiin takaisin

Välinpitämättömyys kai nyt kuulet viimeiset sanani kun sanon sulle hyvästit enkä aio enää tulla takaisin sillä suhun menetin toivoni - pinnallisuus olet tuottanut mulle pelkkää turhuutta

Jokainen vuoksesi itketty kyynel siitä on muistuttanut mua

Menin ja tein vartesi oikeaa työtä etkä silti antanut myötä

Etkä kuullut avunpyyntöäni, kun sua olisin tarvinnut

Tekosi ovat pelkkää ilmaa kuten sanasi

Ja rakkautesi on yhtä haurasta kuin fariseusmainen uskosi; sisua muka

Et  tunne mitään... kun et kuule mitään... kun et näe mitään... etkä viisastu mistään 

Hyvästi eriarvoisuus 

Pidä jatkossa kiinni se suuria lupaileva suusi

Äläkä ikinä enää yritä estää onneani

Sillä jos sen teet, niin siihen loppuu myös kaikki itseäsi määrittelevä kera säälittävän ivasi