Muistikuvia

Valtava kirkkaus kajastui lasisen seinän rikkoutuessa
Silmäni avattiin yhtäkkiä kuin väkipakolla
Aluksi tunsin sokeutuvani - typerys kun olin ollut
Kävelin kohti sinistä ovea
Kysymykset polttivat mieltäni yhä enemmän
Seisahdin hetkeksi sinetöidyn oven eteen
Hengitin syvään muutaman kerran
Tunsin olevani valmis
Muistin samassa jotain kaukaa menneisyydestä
Muistin menneitä retkiä kuin eilisen hetkiä
Muistin palasia kokonaisuudesta
Oven sinetti toimi lukkona 
Käteni ja sydämeni olivat avaimia
Tein mitä oli tehtävä 
Ovi avautui edessäni narisevasti
Tunsin lämpimän ilmavirran - jotain sellaista, jota olin kaivannut koko elinikäni
Siellä se seisoi edessäni riisuttuna
Alkuperäisyyden totuus; rakkaus
Ilmestyi eteeni muistikuvieni lumoava kauneus kaikissa väreissään,
tummasta vaaleaan
Aitoutta äärettömään, jonka pelotta olin nyt valmiina vastaanottamaan