Luottamus ja irtipäästäminen

Minne meninkin, seurasi Epäilys kannoillani. Käännyin katsomaan taakseni ja siellä se seisoin tummissa vaatteissaan. Edessäni olevat Toivo ja Valo vaihtoivat paikkaa ja yrittivät jälleen kiinnittää huomiotani iloisilla naurahduksillaan. Hetkittäin Pelko yllätti ja Epäilys alkoi puhua kovemmalla äänellä. Heidän läsnäolonsa saivat minut värisemään kylmyydestä.

Äskettäin edessäni seisonut Valo oli nyt kadonnut. Seisoin pimeässä, vedin ylläni olevan takin tiukemmin kehoani vasten ja saatoin kuulla Epäilyksen nyt nauravan. Sen nauru oli ivallinen ja kuulosti korppikotkien rääkymiseltä.

Sitten polvistuin ja rukoilin. Epäilys ei sietänyt vahvaa uskoa ja varsinkaan rukoilemista, koska juuri silloin Toivo lähestyi minua ja otti kädestäni kiinni. Valokin tuli hetkeksi vierelleni ja otti kiinni hartioistani yrittäen nostaa minut polviltani.

Nyt puolestaan Pelko alkoi puhua. Sen ääni oli vakuuttava ja Pelko muistutteli, kuinka usein olin luottanut menneisyydessäni Valoon ja Toivoon vallan turhaan. Sitten Epäilys jatkoi. Se selitti hartaasti, välillä ivallisella äänellä, miten olinkaan epäonnistunut yrityksissäni seuratessani Valoa ja Toivoa.

Sitten Valo tuli viereeni ja kuiskasi, että Epäilys ja Pelko valehtelivat. Ei Toivo ja Valo ollut koskaan minua pettänyt lupauksillansa tai johdattanut harhaan. He olivat yrittäneet minua kannustaa jatkamaan eteenpäin, mutta olin hypännyt Pelon ja Epäilyksen kelkkaan ja siksi eksynyt matkallani.

Pelko yritti vielä selittää jotain, mutta oivalsin samassa Valon olevan oikeassa. Epäilys tuli lähelleni ja tarttui takkiini samalla yrittäen saada minua lähtemään mukaansa. Tein päätökseni ja päästin irti takistani, jossa Pelkokin nyt roikkui ja inisi tällä kertaa lapsenomaisella äänellä samalla yrittäen saada minua kääntymään pois Valosta ja Toivosta.

Naurahdin, kun Pelko ja Epäilys tömähtivät hullunkurisesti maahan. Nauru aiheutti kehossani jonkinlaisen reaktion ja tunsin voimakkaan vapauttavan tunteen rintakehässäni. Samassa tunsin polttavan lämmön virtaavan koko kehoni läpi ja tunsin rauhan.

Hetken kuluttua näin Valon ja Toivon vieressä seisovan pitkänhuiskean hepun, joka hymyili minulle lempeästi. Hän katsoi silmiini ja tervehti äänettömästi. Hänen nimensä oli Luottamus.