Sarastus

Eräänä aamuna nousin väärällä jalalla.
Hyppäsin parrikaadeille ja aloin uhota.
Päivän mittaan huomasin ketä seurasin.
Se ei ollut suunnitelmani eikä suuremman
vaan juonia vastapelurin.
Huomasin, etten ohjautunut siitä mistä olin tehty.
Vaan jostain muualta;
jo aikoina menneinä mieleeni taotusta koodauksesta.
Illan hämärtyessä muuttuivat aatokseni.
Muistin kuka olin ja miksi.
Annoin anteeksi itselleni.
Annoin anteeksi ilkkujille sekä hyväksikäyttäjille,
pettureille ja kaikille vääryden tekijöille.
Yöllä käänsin uuden sivun.
Näin unikuvia, todistin totuuksia.
Seuraavaan sarastukseen heräsin.
Olin jälleen oma itseni.
Silloin annoin varoitukseni.
En uhmannut, vaan julistin totuuden:

Maailama ei kuulu koskaan yhdelle taholle -
ei eliitille eikä varsinkaan vatikaanille sekä sen maniahneille orjille.
Maailma kuulu meille jokaiselle.
Jokaiselle, joka uskaltaa muistaa ja tulla omaksi itsekseen.
Jokaiselle, joka sydäntään kuuntelee.
Sinulle ja minulle - meille.
Sekä ihmiskunnan tuleville sukupolville.
Pyhän valtakunnalle.

Imperium - "nosce te ipsum".