Heijastuksia

Maanmies, kesämies, aviomies, esimies, vihamies -
kukaties.
Voimanainen, sovinnainen, ihanainen, vaillinainen, kaunainen -
erilainen?

Yhtä kaikki.
Ei erillistä.
Ei värillistä.
Ei kummallista.
Ei vihollista.

Esi-isä, esi-äiti, palkkalisä.
Misä?
Koti-isä, koti-äiti, kanta-isä.
Peräti.
Oppi-isä, oppi-äiti.
Sinä, minä, hänkö,
he, me, tekö?

Ei erillistä.
Vaan yhtä kaikki.
Ei erillistä.
Vaan rikkinäistä.
Kaikki silti eheytettävissä.
Vai mitä?

On varjollista.
On piilotettua.
On unohdettua.
On kaikuja.
Isiä ja äitejä sekä unholaan jäänneitä takaumia.

Vaan ei mikään uutta tai eriskummallista.
Ei auringon noustessa,
eikä vanhan kauden päättyessä.
Ei ihmiselämässä.
Ei edes unissa syvimmissä.
Kuvajaistaan edemmäksi ei näe se ken pimeää pelkää.
Tulevaisuus on heijastusta menneisyyteen kadotetusta muistosta.