Labyrintin uumenissa

Illalla ennen yöunia;
pohdiskelen maailmaa ja syntyjä syviä.
Mietin, miksi ei vaan voitaisi tulla toimeen keskenämme.
Mietin, miksi emme vaan tahdo avata silmiämme.
Ajattelen muun muassa niitä viattomia lapsia, jotka Manilassa liimaa imppaa nälissään kun ovat.
Ajattelen muun muassa niitä kehnoja päättäjiä, jotka valtaa hamuaa eivätkä tajua päätöksiensä painoarvoa.
Kummastelen, miksi meille annetaan niin paljon vastuuta kaikesta mihin emme voi vaikuttaa.
Kummastelen, miksi niin moni ei ymmärrä sitä tärkeintä vastuuta.
Pohdin sitä, miten paljon ihmisiä harhautetaan polultaan turhuuksien kautta.
Pohdin, miten paljon ihmiskunnassa on silti vielä potentiaalia, pirulauta.
Päätän kiittää joka päivä siitä kaikesta, mitä minulla jo on.
Päätän, etten enää poikkea polultani -
en ojaan enkä allikkoon.

Aamulla herätessäni;
pohdiskelen maailmaa ja syntyjä syviä.
Kiitän ensimmäisestä henkäyksestä.
Kiitän herkässä olevasta ihmisyydestä.
Kiitän yöllä nähdyistä kuvista.
Kiitän itsensä vahvistavista totuuksista.
Pidän päätökseni kulkea kohti valittua.
Lupaan vapauttaa itseni olemasta milloinkaan enää kenenkään tai minkään orja.
Lupaan kyseenalaistaa kaikenlaista ihmisyyttä vastustavaa ja kurjuutta palvovaa toimintaa.
Katson labyrinttia ja näen reitin edessäni kirkkaasti.
Katson ja näen miten vapaa olen
- olen tietämättäni aina ollut.
Tiedän nyt; olemme halutessamme kaikki jo vapaita labyrintin uumenissa.