Ultimate real deal

Ja ne kaksi kohtasivat toisensa. Ja sillä hetkellä hän tiesi sen.

Ei se ollutkaan se joka sai hänet vähiten itkemään, vaan se joka sai hänet eniten tuntemaan.

Ei se ollutkaan se  joka sai hänet loistamaan, vaan se joka sai hänet olemaan oma itsensä.

Ei se ollutkaan se joka sai hänelle aikaiseksi hyvän olon, vaan se joka sai hänelle aikaiseksi rakastavan olon.

Ei se ollutkaan se joka näytti hyvältä, vaan se joka näytti sisimpänsä.

Ei se ollutkaan se joka valloitti, vaan se joka rauhoitti.

Ei se ollutkaan se joka huomasi, vaan se joka oli läsnä.

Ei se ollutkaan se joka kiinnosti, vaan se joka välitti. 

Ei se ollutkaan se joka ymmärsi, vaan se joka kasvatti.

Ei se ollutkaan se joka luopui, vaan se joka vapautti.

Ei se ollutkaan se joka huomasi, vaan se joka näki.

Ei se ollutkaan se joka teki hänen puolestaan asioita, vaan se joka huomioi.

Se olikin se, joka nosti peilin hänen eteensä,  jotta hän näkisi kaikki värinsä. Hän tiesi, ettei sateenkaari koostunut yhdestä väristä ja ymmärsi, ettei maailma heijasta koskaan vain jumaluuden yhtä aspektia.

Se olikin se, joka sai hänen värinsä säihkymään pelkäämättä ja se, jonka värit säihkyivät pelottamatta.

Se olikin se, jota hän tiesi rakastaneensa aina, vaikka ei sitä aluksi ollutkaan hyväksynyt.

Se olikin se, jonka pinta oli raapaisua ja sisin todellisuutta. Ja, jonka todellisuutta hän sai olla osana.

Kaunis oli matka yhteinen ja kaunis oli värikirjo kahden. Kun yksi oli kaksi ja kaksi yksi. Se olikin se, joka oli hän ja hän oli. 

Ja niin oli kaksi muuttunut yhdeksi. Eikä ollut toista ilman toista.

Kuva:Google