Maisema

Puhdas, tyhjä

kanvaasi valkoinen
taas kerran edessäni

Pohdin,
mitä siihen kuvaisin

Ensimmäisenä mieleeni juolahtaa sanat;

rakkaus, jälleenkohtaaminen, toive

Sitten epäröin

En ole varma

Onko pyrkimykseni turha

Samassa pyyhkäisen epäilyksen aatteistani

Tiedän -
luomisen aika on nyt

Rauha valtaa minut

Muistutan itseäni

toiveisiin pyytteettömiin vastataan

Luotan

Tunnistan sen,
minkä sisimmässäni tiedän jo

Tiedän todeksi

Tässäkin hetkessä se on läsnä

Se kulkee mukanani

Se asuu minussa

Tartun pensseliin

maalaan kanvaasiin jälleenkohtaamisen

On aika aloittaa alusta

On aika rakkauden

On eteeni piirtynyt
unelmieni maisema