Itkua tunnelissa – valoa sydämestä

Tässä olen ja itken.
En ole hädässä,

koska syvällä sisimmässäni tiedän selviäväni tästä tilanteesta.
Ulkoiset paineet kuitenkin luovat epävarmuutta ja minua ahdistaa.
Minusta tuntuu, että olen tunnelissa – pitkässä tunnelissa,
jonka päässä voin nähdä pienen valopisteen.
En tiedä kauanko minun pitää tässä tunnelissa vielä tallustaa.
Hetkittäin ajatukseni alkavat laukata
ja pelko pahimmasta vie voiton.

Yritän palauttaa itseni ajatuksistani -

takaisin sydämeni ääntä kuuntelemaan.
Sydämeni on vahva – kuin rautaa.

Olen päättänyt onnistua ja sen teen.

Sisuni on kova – tiedän olevani rohkea.

Yritän keskittyä sydämeni ääneen entistä lujemmin -
en enää pelkää yhtä paljon ajatuksiani.

Tunnelin päässä oleva valopiste alkaakin luoda lisää valoa ympärilleni.

Epävarmuuteni hälvenee.

Sydämeni ääni voimistuu voimistumistaan.

Ahdistus on kaikonnut.

Kannustan itseäni - jaksan vielä hetken, jaksan vielä hetken.

Valo edessäni alkaa häikäistä jo silmiäni.

En enää itke.

Tunnen lämpöä ja huomaan hymyileväni.

Tiedän olevani kohta perillä.