Valinnan viemää
Viinin kaupan hyllystä otin - viinin tutun. Hetken sitä
tarkastelin ja katselin. Katsoin sivulleni ja toiselle - mahdollisuuksia muita
huomasin. Tarkastelin oikealla olevaa, josta olin paljon kuullut hyvää. Laskin
tutun viinin pois kädestäni. Sitten huomasin vasemmallani uuden ja tuntemattoman. Tartuin ensin toiseen ja sitten toiseen. En osannut valita,
kumpaa niistä kokeilla haluaisin. Hetken vielä pohdiskelin - Otanko kuitenkin turvallisen, vanhan ja tutun, sillä se oli aina ollut yhtä hyvää. Vai
ottaisinko kuitenkin tunnetun ja kehutun. Hmmm... valinnan vaikeus, kun
kolmaskin vaihtoehto on - tuo uusi ja tuntematon. Katsoin keskelle, oikealle ja
sitten vasemmalle. Tein päätökseni - helppoa se ei ollut. Valitsin
uuden ja tuntemattoman.
Kotona viinin lasiin kaadoin. Tuoksu oli ihana. Hetken lasia pyörittelin ja viinin huulilleni annoin kaatua. Pah, ei se hyvää ollutkaan, vaan aivan liian makeaa. Hetken pettymystäni yritin peitellä ja sitten kirosin: "Olisi pitänyt ottaa se vanha, tuttu ja turvallinen, niin en olisi joutunut pettymään". Harmistuneena jätin pöydälle täpötäyden viinilasini. Ja myöhemmin; tunnin, jos toisenkin kuluttua päätin siemaista vielä yhden tilkan viiniä... tätä uutta ja aivan liian makeaa. Kas, hämmästyksekseni huomasinkin viinin muuttuneen. Ah, se maistui taivaalliselta: raikkaalta, uudelta - täydellisen ihanalta. Miten sen alkupettymyksen jälkeen tuo viini nyt maistuikin? Olikohan viinin maku tosiaan niin parantunut vai olikohan muutos tapahtunut minussa? Ilman odotuksia - aika oli tehnyt tehtävänsä. Ja päässäni soi laulunsanat: "If it's bitter at the start, then it's sweeter in the end".
Kotona viinin lasiin kaadoin. Tuoksu oli ihana. Hetken lasia pyörittelin ja viinin huulilleni annoin kaatua. Pah, ei se hyvää ollutkaan, vaan aivan liian makeaa. Hetken pettymystäni yritin peitellä ja sitten kirosin: "Olisi pitänyt ottaa se vanha, tuttu ja turvallinen, niin en olisi joutunut pettymään". Harmistuneena jätin pöydälle täpötäyden viinilasini. Ja myöhemmin; tunnin, jos toisenkin kuluttua päätin siemaista vielä yhden tilkan viiniä... tätä uutta ja aivan liian makeaa. Kas, hämmästyksekseni huomasinkin viinin muuttuneen. Ah, se maistui taivaalliselta: raikkaalta, uudelta - täydellisen ihanalta. Miten sen alkupettymyksen jälkeen tuo viini nyt maistuikin? Olikohan viinin maku tosiaan niin parantunut vai olikohan muutos tapahtunut minussa? Ilman odotuksia - aika oli tehnyt tehtävänsä. Ja päässäni soi laulunsanat: "If it's bitter at the start, then it's sweeter in the end".