Nyt

Joskus tulee hetkiä, jolloin mieli alkaa villinä virtana kulkea edestakaisin menneisyydestä tulevaisuuteen. Mieleni vilkkaus saa koko kehoni värisemään ja vatsanpohjasta tunnen epämiellyttävän olotilan nousevan. Kurkkua kiristää, on vaikeaa hengittää… ahdistaa. Tunnistan perimmäisen tunteeni – se on pelko. Pelko menneisyydestä, pelko menneisyyden taakasta, pelko tulevaisuudesta, pelko siitä, etten selviä tulevaisuudesta.

Kuulen lempeän äänen ja tiedostan sen sydämeni ääneksi. Aluksi en ihan tarkkaan kuule, mitä sydämeni yrittää sanoa minulle. Hengitän syvään ja rauhallisesti. Tunnen kuinka mieleni rentoutuu. Herään ajatuksistani ja mieleni vilkkaudesta tähän hetkeen. Hengitän uudestaan, tällä kertaa entistä syvempään ja rauhallisemmin. Aika pysähtyy, mieleni hiljenee täysin ja kuulen uudestaan tuon kauniin äänen, joka kehottaa minua olemaan huoleti. Sydämeni kehottaa miettimään tätä hetkeä. Miltä minusta tuntuu tässä hetkessä, millaiset ovat tunteeni tässä hetkessä? Oloni on nyt tyyni ja seesteinen. Pohdin asiaa hetken ja oivallan ääneen – tässä hetkessä minulla on hyvä olla. Kuulen kuinka sydämeni naurahtaa onnellisena ja toteaa – kaikki on NYT.