Olen

Suru puserossa, takki auki – otan vastaan luotisateen.

Päivä toisensa jälkeen muutun vahvemmaksi.

Eilisen sateen jälkeen alan nähdä asioita selvemmin.

Aurinko ja sade ovat muodostaneet sateenkaaren
– näen sen koko värikirjon.

Istun alas, mietin.

Palaan hetkeksi menneisyyteen, mutten enää esitä itselleni kysymyksiä.

Syleilen tätä hetkeä
- hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, epätäydellisenä.

Olen täydellinen.

Minä olen.